Alastaro 7.10.2006 ***4-tunnin kisa***

Kauden viimeinen kisa ajettiin neljän tunnin mittaisena. Ennen Saloonin kisoja rataa kierteli niin avoimen luokan autot kuin kuorma-autotkin.

Pyhät lupaukset ja niiden pitäminen

Olimme jo aiemmin kokeilleet kilpailla contin renkailla sateessa ja todenneet että ei tule mitään. Laiva ja contit eivät sovi yhteen. Silloin jo päätimme, että ei enää ikinä kisoihin tällä rengastuksella. Mutta kuitenkin tallista löytyi 4 hyvää contia ja piti päättää mennäänkö kauden päättävään Alastaron nelituntiseen kuluttamaan kumit pois ja sitämyöden päästä aloittamaan ensikausi tyhjältä pöydältä ilman yhtään vanhan säännön mukaista rengasta. Niin into vei vähäisen järjen äänen. Mielessä kyllä kävi ajatus että ostetaan uudet ässät, jos vaikka sataa. Ajatus kuitenkin hylättiin liian kalliina, onhan ensikaudeksi tulossa uudet renkaat. Toivottavasti sellaiset jotka toimivat myös painavan auton alla.

Aika-ajoon lähti Tero. Päätöksen takana oli että onhan kisakuskin hyvä tuntea auton käytös sekä rata sateella. Tero kun ei ollut ennen Alastarossa ajanut eikä hänellä ollut sen enempää endurance-autosta kokemusta sateessa. Ei mennyt kuin muutama kierros kun Tero tuli varikolle ja valitteli auton pätkivän rajusti. Botniaringillä alkanut pauke oli palannut. Vikahan oli korjautunut pyörijän vaihdolla. Ensi-diagnoosi oli että kone syö pyörijöitä. Se vaihdettiin ja pauke jatkui. Avattiin myös sytytysjohto nippu jos vaikka kosteuden takia oikoo. Ei vaikutusta. Tulimme tulokseen, että sytyspuola aloittaa lämmettyään temppuilun. Soitto Alastaron tarvike-liikkeisiin, ei-oota myivät. Lähdimme sitten muilta tiimeiltä puolaa kyselemään. Öljyhetken rekalta löytyikin Eagle-Racingin porukkaa, lupailivat että puola löytyy tarttee vain irrottaa autosta. Keskustelun sattui kuulemaan Harri Horto joka sanoi oireet kuultuaan, että kannattaa tarkistaa asentotunnistimen piuha, luultavasti hankaa vesipumpun hihnapyörään. Niinhän se teki. Suurkiitos kotkalaisille. Korjaus oli halpa, kaksi nippusidettä ja pätkä sähköteippiä.

Kilpailun starttiin lähti Vesku viimeisestä ruudusta, kuinkas muutenkaan. Vesku teki niin hyvää työtä kuin pystyi liukkailla renkailla ja sai nostettua sijoitusta 6 sijaa. Vaikka läppäri kertoi korutonta kieltä: ollaan 15s kärkeä hitaampia. Kärki meni tunnin aikana kolme kertaa ohi. Ajon jälkeisinä kommentteina tuli ettei pidä jarrutuksissa, kaarteissa eikä kiihdytyksissä, ihan toivotonta.

Seuraavaan stinttiin lähti Tero, sade jatkui rankkana ja pian Tero kaarsi varikolle oikea eturengas tyhjänä, kanttari oli hyökännyt oikea eturenkaan kimppuun. Vararenkaina meillä oli vain sliksin näköisiä colwayta, joten sääntöjen mukaiseksi rengastukseksi meidän oli laitettava contit eteen ja taakse colwayt. Ei tullut jarrutuspitoa lisää ja niin meni Terolla pitkäksi. Tankki upposi pohjaa myöden hiekkaan. Hinuria tarvittiin ja niin tuli myös kaivattu safety-car. Kommenttina ajon jälkeen oli että lähes sileä colway pitää paremmin sateella kuin conti. Jarrutuspitoa ei ole vieläkään.

Pekka starttasi kolmannelle osuudelle. Varma suoritus, ei turhaa kouhotusta. Ainoastaan kierrosajat paranivat useita sekunteja. Hyvä Pekka! Kommenttina ajon jälkeen oli että, pito on ohkasta, ei pysty veteleen läheskään täysiä.

Viimeiselle jaksolle lähti allekirjoittanut. Kyllähän olikin liukasta, meni jonkin aikaa että löysin radasta parhaiten pitävät kohdat. Vieläkun varikolta ilmestyi Milwaukeen punavalkoinen auto, eikä tunnetusti nopea auto pysynyt tuntumassa vaan rupesi pikkuhiljaa jäämään. Iski kamala kaikkivoipaisuuden tunne, vauhti ja yritys vain lisääntyivät. Jopa niin paljon että tuomaristo katsoi parhaaksi hillitä varoituslipulla. Kyllähän se kaasujalkaa kevensi. Kävi vain niin että vesisade sakeni niin että takarenkaat eivät pitäneet enää edes suoralla osuudella. Parikolme röntyilyä samalla kierroksella ja jo tuomaristo lähestyi mustaa lippua heilutellen, ehkä aiheesta, vaikka vaikeaa myöntäminen on. Lipulle mennessäni pysähdyin omalle varikkopaikalle kyselemään että onko puskuri mukana, kun hipaisi vähän hiekkakasaa. Siitähän sitten tuli toinen musta. Tulin sen sitten seuraavalla kierroksella kuulemaan. Lopun ajoin sitten nopeampia parhaani mukaan väistellen.

Arto

Tiimimme Kiittää ja Kumartaa Sponsoreillemme Sol- olut sekä Hyvinkään Tarvikeosalle, jotka mahdollistivat kisaamisemme kaudella 2006 kaikkiaan kahdeksassa kisassa. Tämä taitaapi olla historiamme suurin ajettujen kisojen kokonaismäärä per kausi.

Lisäksi suuur kiitos kaikille tiimissämme mukana olleille kuljettajille, ilman teidän apujanne emme myöskään olisi voineet tällä kaudella ajaa näin monessa kisassa. Lisäksi kaikille kisakumppaneille kiitos hyvin sujuneesta kaudesta. Nyt vaivumme talvilepoon ja palaamme esikaudelle 2007 uusin kujein. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Limousuinedrivers vaikenee talvikauden 2006-2007 ajaksi.