Botniaring 25.04.2010

Perinteinen kauden aloittava Botniaringin endurance kisa ajettiin kauniissa kevätsäässä sunnuntaina 25.04.2010 yhdistettynä saloon/racing kilpailuna.

Osaltamme viikonloppu alkoi kukonlaulun aikaan lauantaiaamuna, kun Pekka ja Vesku körröttelivät kuljetusautolla kohti Jurvaa. Saija, Henkka ja varikkovaksi Liinu suuntasivat perässä pohjanmaan lakeuksille, kun saivat kotipihalla koukusta pudonneen asuntovaunun punnerrettua takaisin koukkuun.

Matkalla Vesku ja Pekka poimivat mukaansa Lautamäki Motorsportin ystävällisesti Jalasjärven Nesteelle toimittamat takajouset. Lauantai meni testaillessa ja säätöjä hakiessa, kierrosajasta hävisi lähes sekunti leveyttä, kulmia ja jousia muutellen, pitipä konepeltikin taivutella katonmukaiseksi, ja helpostihan se meni kun oli jo tälle pellille toinen kerta (ne sokat, ne sokat), enään ei edes tuulilasi särkynyt, ainoastaan irtosi.

Kilpailupäivään valmistauduimme niin että allekirjoittanut yritti saada kunnon yöunet kotona Hyvinkäällä, mikä ei todellakaan onnistunut, lauantaina paikalle saapuneet olivat aamusta radalla hyvin levänneinä (tai sitten ei… vaunussa oli lähes yhtä kylmä kuin pihalla, liekö pudotuksessa jotakin hajonnut?? // Saija) , kun saavuin paikalle pahapäisenä ja väsyneenä. Flekti ei toiminut, jouduimme johdottamaan sen uudelleen sekä liimaamaan tuulilasin kiinni ennen varsinaisia suorituksia.

Vesku ajoi aika-ajon ilman suurempia intohimoja, kadottaen bensatankin korkin matkallaan ja sijoittuen ruutuun 20. Hän myös aloitti kilpailun ajaen tasaisen varmasti ilman murheita. Seuraavalle osuudelle lähti Pekka, ei mitään ihmeitä kunnes n. 40 min. kohdalla turva-auto tuli radalle ja sehän sopi meille. Vaihto ja tankkaus sekä allekirjoittanut radalle viimevuoden muistoilla. Jokunen kierros meni ennekuin alkoi kulkea, mut sitte menikin ihan kivasti, ei ongelmia. Seuraavaksi Saija noin tunnin rupeamalle, ei murheita. Ja uudelleen Pekka radalle. Sijoitus oli kympin paremmalla puolella ja rupes tuntumaan, että jos kaikki pelaa, niin kausi alkaa mukavalla sijoituksella. Pekan tullessa vaihtoon näytti, ettemme pysty ajamaan kisaa loppuun yhdellä tankkauksella. Kuitenkin lähtiessäni toista kertaa radalle ajattelin yrittää ajella säästeliäästi enkä sitten turhia kaahannut.

Toisen settini lopussa turva-auto oli kahdesti radalla. Ensimmäisellä kerralla ei ollut mitään järkeä tulla tankkaukseen. Käämi kävi kuumana, kun racing luokan auto numero 900 jätti l etkassa väliä n. 100 metriä eikä ajanut letkaa kiinni, vaikka olisi pystynyt. Turva-auton poistuttua ja seuraavaa hinausta odotellessa, tunnekuohuissa tuli ohiteltua keltaisilla. Turva-auton tullessa uudelleen radalle ajovuoroni lopussa, oli reilu tunti kisa-aikaa jäljellä, joten jouduin pari kierrosta köröttelemään sen perässä, ennen kun voin tulla vaihtoon.

Aikaa oli jäljellä niin, ettei Veskun viimeiselle osuudelle jäänyt kuin 55min ajoaikaa, kun tulin vaihtoon. Tankki tuli aivan täyteen, joten loppuun asti mentäisiin?? Vesku kävi kärsimässä meikäläisen töppäilyt ja sitten ruvettiin jännittämään, mihin tää riittäisi. Sijoitus oli tässä vaiheessa viides, mutta takaa tuli Reilu kerho tavoitteena ottaa viimeinen palkintosija keulamme edestä. Puolisen tuntia sekuntikamppailua, viimeisten kuskiemme siivittämänä, joka lopuksi kääntyi meille paremmaksi, siksikin että Reilun kerhon polttoaine oli tarkemmalla kuin meidän, juuri ja juuri maaliin pääsivät. Suuri kiitos heille kovasta, mutta reilusta kilpailusta.

Ruutulipulla oli selvää, että tiimimme sai ensimmäiset pokaalit kautta aikojen. Kaiken tämän kisasähellyksen jälkeen, Pokaali tuntuu ansaitulta. Seitsemän kauden harrastamisen jälkeen otimme tukevan otteen mitalikantaan ja tämä tulee toistumaan nopeammin kuin arvaattekaan.

Arto